Vaajakosken sanakirja

Sisällysluettelo

Sanat selityksineen

Aika-teos

Timo Hannusen veistämä Aika-niminen teos pystytettiin Vaajakummun koulun pihalle uuden koulun rakentamisvaiheen yhteydessä vuonna 2004.

Amiraali

Varassaaren teollisuusalue nimettiin Amiraali yrityssatamaksi 2000-luvun alussa ?. Amiraali on merivoimien korkein sotilasarvo. Toisaalta amiraali on “värikäs täpläperhosten heimoon kuuluva päiväperhonen”. Kumpi lähde lie nimeämisen perusteena.

Asmalampi

Nykyinen Asmalampi oli 1920-luvun alun kartalla Äimäjärvi ja 1930-luvun kartalla Asmajärvi. Asmalampeen laskee puro, joten lampea voitaisiin hyvin nimittää myös järveksi.

Äimä on ikivanha perintösana, joka tarkoittaan paksua, isosilmäistä neulaa. Äimän silmä taas muistuttaa pyöreää, auki olevaa suuta (nettilaina). Asmalammen voi hyvin kuvitella äimäksi, jonka teräpäänä on Päijänteeseen virtaavan puron alku.

Asma-sanalla ei liene lampea kuvaavia merkityssisältöjä. Olisikohan käynyt niin, että järvi haluttiin muuttaa lammeksi ja samalla hieman ”kaunisteltiin” nimeä. Äimästä jätettiin ä-pisteet pois ja i-kirjain muutettiin s-kirjaimeksi, Äimä-Aima-Asma?

Asma tarkoittaa runokielessä ahmaa (https: www.ratkojat.fi).

“Äimäjärvi” saattaa olla vuoden 1922 karttaan kirjattu virhe. Vanhemmissa kartoissa, “Vanha” pitäjänkartta Laukaa 1772 ja “Uusi” pitäjänkartta Jyväskylä 1845, lammen nimenä on Asmajavri.

Aurinkokello

Vaajakosken vapaa-aikakeskuksen keskusaukion taideteoksesta järjestettiin 1987 arvovaltainen kilpailu, jonka voitti Hannu Siren teoksella ”Maahinen”. Maahista ei koskaan toteutettu, sillä sen koettiin vaikeuttavan olennaisesti teoksen taakse suunnitellun kahvion toimintaa. Aukion keskelle pystytettiin SOK:n vanhasta tiejyrästä rakennettu aurinkokello, joka näyttää oikean ajan juhannuksen aikoihin.

Big Roger Hill

Seutukunnan suurin hiihtonousu Savonmäen ulkoilureitillä. Jukka Rohulan lempinimi on Roger ja Jukan isoveljen Mikan lempinimi on Big Roger. Mika oli 1980-luvun lopulla latutöissä ja kaatoi puita latupohjilta muun muassa tulevan Big Rogerin alueelta. Mika täytti 40 joskus 2000-luvun alussa ja Terän suunnistajat päättivät juhlan kunniaksi nimetä Savonmäen ulkoilureitin suurimman hiihtonousun Big Rogeriksi. Samalla he asensivat nimikyltin mäkeen. (Kaapro Häkkinen)

Eemelintie

? 

Eevan polku

Eevan polku on nimetty James Salvesenin aviovaimon Evan mukaan. 

Eva Salvesen (o.s. Bertram) (1858 – 1928)

Erottelu

Haapakosken kautta uitetut tukit laskettiin kosken läpi irrallisina ja eroteltiin vuodesta 1878 1960-luvun puoleen väliin saakka virran alla Hupelin edustalla sijainneessa erottelussa eri yhtiöiden nipuiksi. 

Gunnarinlähde

Lähde sijaitsi Vanhalle Naulatehtaalle menevän tien varressa SOK:n edesmenneen keskusvaraston ja vanhan voimalan välisessä maastossa. SOK ilmeisesti piti lähdettä kunnossa. (Matti Rantahalme)

Haapaheikki

Vuoden 1805 tienoilla Haapaniemen talosta lohkaistiin kolmannes ja näin perustettiin Haapalahden talo. Haapalahden talon maat sijaitsijat nykyisen Vaajakosken keskustan alueella. Isojaon yhteydessä Haapalahden talo siirrettiin Haapaniemen päästä ”omalle maalle” niemen kantaan. Haapalahden talon haltijaksi ryhtyi Heikki Antinpoika, joska syystä talon lähialuetta ryhdyttiin kutsumaan Haapaheikiksi.

Haapakoski

Haapakoski on koostunut kolmesta koskiosuudesta, ylisestä (ylhäisestä) koskesta, keskikoskesta ja ala-Haapakoskesta. Ala-Haapakoski virtaa Naissaaren molemmin puolin, länsipuolella Vaajakoskena ja itäpuolella Naiskoskena. Alakoskien patoamisen seurauksena keskikosken virtaus laantui olennaisesti.

Haapakosken lisäksi alueelta löytyy Haapa-alkuisina paikanniminä myös Haapaniemi, iso ja pieni Haapasaari, Haapalahti, Haapalampi ja Haapaheikki. Paikat on nimetty alueella runsaana kasvavan puulajin mukaan. Nimeämiseen on saattanut vaikuttaa sekin, että keskiajan lopulla alueen omistaneiden pälkäneläisten kotipuolessa sijaitsi myös  Haapaniemi. 

Sotilaskartta 1790-luvulta

Handellin niemi

Kosken rannalla Vaajakosken yläpuolella sijaitsi Handellin torppa ja rantaa sanottiin Handellinniemeksi. (Virtanen, s. 1876)

Happonousu

Hiihdon maailmanmestarin Matti Heikkisen, lempinimeltään Happo, mukaan nimetty rankka nousu Savonmäessä. Oli ensi kertaa käytössä hiihdon SM-kisoissa 2016.

Hiidenlahti

Kielihistorioitsijoiden mukaan sekä ”pyhä” että ”hiisi” ovat suomen kielessä kantagermaanista omaksuttuja pronssikautisia (noin 1300-500 eaa.) lainoja. ”Pyhä”-sanan on oletettu lainautuneen varhaiskantasuomeen eli suomalais-saamelaiseen kantakieleen merkityksessä ”erotettu”, ”merkitty” tai ”rajattu”. ”Hiisi” taas olisi lainautunut kantagermaanin ”kylkeä” ja maastoterminä ”laitaa” tarkoittavasta sanasta. (Pulkkinen 2014. 123-124) Erään tulkinnan mukaan pyhä-paikka sijaitsi asutun alueen ja erämaan välisellä rajalla. Hiisi taas olisi sijainnut alueen sisällä muusta erotettuna paikkana. Vuosisatojen kuluessa sanat saivat kansankielessä uskonnollisia merkityksiä. 

Tutkimusten mukaan hiisi käsitettiin ennen kristinuskoa kahdella eri tavalla. Itäiselle kulttuurille hiisi oli pyhä lehto, jossa voitiin lähestyä monia luonnonjumaluuksia. Länsi-Suomessa, johon myös Vaajakosken alue kuului, hiidessä palvottiin vainajia. Eron muodostumista on selitetty sillä, että maanviljelyskulttuuriin siirtymisen myötä läntisessä Suomessa on alettu palvoa luonnonjumaluuksien lisäksi tai sijasta vainajia. (Pulkkinen 2014, 124-125) 

Pyhäsaareen ja sen lähialueille on haudattu pronssikaudella ihmisiä niin sanottuihin lapinraunioihin. Pyhä- ja hiisisanojen perusteella voidaan hyvin olettaa, että alueella on ollut kulkijoille jollakin tavoin erityistä merkitystä. 

Kristinusko ei suvainnut pakanallisia hiisiä. Niille annettiin uudenlaisia merkityksiä tai ne kiellettiin kokonaan. Pyhät hiidet muuttuivat kansantarinoissa pahojen olentojen asuinpaikoiksi. Myös pelottavia henkiolentoja kutsuttiin hiisiksi. 

Hippavuori

Katso Vorokkimäki. Hippavuoren nimelle ei ole löytynyt selitystä. 

Hupeli

Hupeli oli torpan nimi, joka sijaitsi vanhaa Vaajalaa vastapäätä. Alue tulee jäämään uuden moottoritien alle. (Matti Rantahalme)

Nimiarkiston tiedoston mukaan Suomesta löytyy 12 Hupelia. Hupeli-nimeä käytetään mökistä, talosta, torpasta, tilasta, mäestä, saaresta ja suolammesta. Hupeli-nimen alkuperälle löytyy monenlaisia arvailuja. Sitä on arveltu nimijohdannaiseksi saksalaisesta nimestä Hupel, peli-sanan johdannaiseksi sekä hupaisa, hupainen, hupi, hupakko sanojen ryhmään kuuluvaksi sanamuunnokseksi. Hupeli-sanan on arveltu liittyvän myös hupenee-verbiin. Uuden väestön antamaa 1900-luvun nimistöä ja johtuu siitä, että työläisten palkat hupenivat niin äkkiä. Tältä osin olisi hyvin voinut liittyä tukkilaisten kortinpeluuseen, jossa hupelin rahat nopeasti hupenivat.  

Suomen murteiden sanakirjassa hupeli liitetään huonoihin hampun tappuroihin: siitä liinasta (= hampusta) tulloo semmosta hupelia, jos pallaa riihessä (Maaninka). Hupeliini puolestaan liittyy rahan haaskaamiseen: Se poika pannoo rahasa hupeliin pankkiin (Maaninka). 

Vuonna 1881 laaditussa kartassa suunnitteilla ollut tielinjaus kulkee Hupelin torpan ohitse. 

Hutunki

Hutungin nimi sai alkunsa Vaajakosken Rakennuspalvelun Asko Holmströmmin Kiinan matkan innoittamana. Hutunki muistutti avoimena isona hallina, Pekingin Hutong-kaupunginosaa, jonka isolle aukiolle kokoonnuttiin retkille lähtöön. 

Hutungin massiivinen kiinteistö on SOK:n entinen lautavarasto, joka rakennettiin v.1953 ja oli silloin tilavuudeltaan valtakunnan suurin käsin tiilistä muurattu betonirunkoinen rakennus (57500 m³).

Rakennustyöt Palloilukeskukseksi muuttamisesta aloitettiin kesällä 1992, Vaajakosken Rakennuspalvelun toimesta. Hutunki on hyvä esimerkki vanhan teollisuusyhdyskunnan rakennemuutoksesta. Tyhjilleen jätetty teollisuusrakennus uudistettiin liikuntakeskukseksi. Perustettiin palloilukeskus Hutunki, jossa pääomistajana oli Vaajakosken Rakennuspalvelu sekä muutamia muita omistajia. Palloilukeskus avattiin 8.3.1993, lajivalikoima piti sisällään tenniksen, sulkapallon sekä squashin. Aika alkuvaiheessa lajivalikoima kasvoi seinäkiipeilyllä ja myös alakerran kaksi tenniskenttää otettiin salibandyn/sählyn käyttöön.

Hyppyrimäki

Poikalanmäestä Varaslahdelle laskeva hyppyrimäki oli käytössä ehkä 1940-luvulta 1960-luvulle saakka. Mäessä järjestettiin 1951 aluemestaruuskilpailut. Hyppyrin mäkiennätyksen kerrotaan olleen 27 metriä. 

Ilmasotakoulun koulutuskeskuksen muistolaatta

Ilmasotakoulun koulutuskeskuksen 2010 kiinnittämä muistolaatta Janakan koulun seinällä.

Janakka

Janakka-nimi voi hyvin olla peräisin Hauholta saapuneilta eräkauden kulkijoilta. Haapaniemen eräsija oli 1400- ja 1500-luvuilla Hauholla sijainneen Hyvikkälän kartanon herrojen omaisuutta. Hauhon suunnalla Hämeenlinnan toisella puolella sijaitsee Janakkala, jonka nimestä uudisasukkaat ovat saattaneet ottaa Janakan nimen. Janakkalan ja Hauhon välimatka linnuntietä on noin 40 km.

Janakkalan kirkkopitäjän on arveltu syntyneen vuoden 1300 tienoilla, kirkon vanhin pyhimysveistos on ajoitettu 1200-luvulle. Ensimmäinen selitys seurakunnan nimestä on vuodelta 1753, jolloin sen kirkkoherra Emanuel Foenander selitti sitä havupuun pihkaa eli tervaa tai puun tervaisinta paikkaa tarkoittavasta suomen janhussanasta: seurakunnan nimi *Janhackala olisi tarkoittanut tervapuun hakkuupaikkaa tai paikkaa, jossa tervaksia hakataan. Selitykseen tyytyi myös pitäjän historian kirjoittaja 1976. Kuitenkin jo 1951 Viljo Nissilä piti mahdollisena, että nimi perustuu varhaiseen miehennimeen Janakka, joka olisi laina alasaksalaisesta nimestä Janecke ~ Janeck ~ Jancke (< Johannes). Tähän ovat sittemmin yhtyneet muutkin tutkijat. – SP FMU 1: 494 ja 3: 93; Kerkkonen, Veikko 1976: 22–24; Neovius: Akter, s. 212; Nissilä, Viljo 1951: 356–357; Nissilä, Viljo 1980: 152–153. (Suomalainen paikannimikirja 2007, 105)

Haapaniemen talon ja Seppälän talon väliin jäävästä Janakanpohjan alueesta laadittiin 1769 tiluskartta. Kartta liittyi Oksalan ja Vihtiälän talon kiistaan alueen omistuksesta.

Janakanpohjan alueella kaikki niemet ja lahdet on kartalla nimettyinä. Alueelta löytyivät Mustalahden pohja, Mustaniemi, Kotalahdenpohja, Kotaniemi, Haapalahdenpohja, Kaskiniemi, Kaskilahti sekä Janakanpohja. Alempana kosken varrella sijaitsivat Rätikänlahti (?) ja Koskilahti.

Erillisten koskien nimiä kartalla ovat Ylenäkoski eli Ylinenkoski, Käskinenkoski eli Keskikoski sekä Naissaaren ohittava Wahiánkoski eli Vaajakoski. Vaajakosken jälkeen vesi päätyi Päijänä-Insjö- nimiseen paikkaan eli Päijänteeseen.

Jyskä

Jyskän asuinalue on saanut nimensä vuoresta, joka 1920-luvun kartalla oli nimeltään Yskänvuori. Postitoimipaikan nimenä Jyskä tuli käyttöön 1941 entisen Äijälänsalmen tilalle.

Vuoren nimi voi selittyä sanasta jyskää ’jytistä, paukkua, jymistä’, jolla on kuvailtu vuorelta kuuluvaa jyminää. Nimi on voinut liittyä alkuaan koskenkin nimeen: jos Jyväsjärven ja Päijänteen pohjoispään välinen joki Jyskänvuoren juurella on ollut aikoinaan koskinen, kosken nimenä on voinut olla Jyskäkoski. (Suomalainen paikannimikirja 2007, 115/ SP eli Sirkka Paikkala)

Jyskä-sanalla on kuvattu paksua tai tukevaa olentoa tai esinettä. Esimerkkejä Maaningalta ja Kaustiselta. Aeka poejaj jyskä. Se siam porsas ol jo aeka jyskä.

Kairahta

Kairahta (Kairahta 1841, Kairahtanpää 1855; HisKi) on kyläkunta Jyväskylässä, sijaitsee Kairahtanlammin eli Ison-Kairahtan länsipuolella. Nimirypääseen kuuluvat lisäksi Pieni-Kairahta (lampi) ja Kairahtansaari. Iso-Kairahta on kilometrin pituinen kapea lampi. SPNK:ssa (Suomalainen paikannimikirja) Kairahta on juuri kapean muotonsa takia selitetty kuuluvaksi lukuisten länsisuomalaisten kaita- : kairan -tapausten joukkoon. Selitys ei kuitenkaan Kai‑ rahtaan sovi, koska Jyväskylän seutu on itämurteiden aluetta ja koska länsimurteissakin muutos δ > r on tapahtunut aikaisintaan 1700-luvun puolivälissä (Virtaranta 1958: 192–, 213–216). Asutuksen keskellä olevalla Kairahtalla on täytynyt olla nimi jo sitä ennen. Nimen kantana on todennäköisesti tekstiilitermi kaira ’kaista (lakissa, hameessa, sukassa)’. Kairahameen kaistat ovat yläpäästään kapeampia kuin alapäästään, kairala‑ kin kaistat kolmiomaisia. Sukanvarren suuhun ja villalapasen ranteeseen neulotaan tasalevyistä jousteneuletta, kairaa, periaatteella ”kaksi oikein, kaksi nurin”. Tällaisesta on tietoja erityisesti Etelä-Pohjanmaalta ja muualtakin esimerkiksi Ruovedeltä ja Karvialta. Iso-Kairahta on kapea lampi, jonka suora maakaistale erottaa Leppäveden Mustastalahdesta. Maisema on verrattavissa sukanvarren kairoihin. Tältä osin nimi on todennäköisesti läntistä perua. Nimen johdinosa -hta lienee savolainen muoto tsa-johtimesta, vrt. sav. karihta ja joennimi, joka Pudasjärven savolaismurteisella alueella on Nuorihtajoki mutta lännempänä pohjalaismurteen alueella Nuorittajoki. (Räisänen Alpo, Virittäjä 4/2010)

Kakaravaara

Vaajakosken keskustaan rakennettiin 1940-luvun lopulla pitkä Haapatie, joka ulottui radan varrelta puunjalostustehtaan kohdalta Tölskän ja Janakan risteykseen. Tien varrelle rakennettiin 1946-1947 paritaloja, joihin pääsi asumaan lähinnä tehtaiden johtohenkilöitä. Kakaravaara-nimen alueelle keksi huumorimiehenä tunnettu naulatehtaan käyttöpäällikkö Holker Isakson. Nimeämisen perusteena oli se, että alueen uusiin taloihin muutti useita lapsiperheitä. Esimerkiksi kahden päivän aikana 18.-19.10.1946 Kakaravaaraan syntyi lapsi sekä Ruissaloille, Markkasille että Salmisille. Kakaravaaran talot sijaitsivat Haapatien varrella, mutta posti jaettiin Kakaravaaran talonumeroilla, joita olivat 133 – 140.  

Jotkut nimittivät Kakaravaaraa 1950-luvulla myös Hienostorinteeksi (Leppäkorpi).

Kakaravaaran läpikulkuliikenne väheni 1960-luvun lopulla, kun talojen alapuolelle valmistui uusi tie, jota pitkin pääsi Leppävedelle saakka. Vuoden 1980 kaavassa pitkä Haapatie katkaistiin. Tien keskiosa nimettiin Huoltopoluksi ja Kakaravaaran kohdalta tie sai nimekseen Oikopolku. Myös postia ryhdyttiin kantamaan Oikopolun osoitteella. Vuonna 2009 Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan ja Korpilahden kuntaliitoksen jälkeen tienimistöstä karsittiin saman nimisiä teitä. Oikopolkuja löytyi myös Korpilahdelta ja Säynätsalosta. Asukkaiden toivomuksesta Vaajakosken Oikopolku muutettiin takaisin Kakaravaaraksi. 

Kakaravaaran tienäkymä 1950-luvulta (Eeva-Marja Ek)

Kalahissi

Vuonna 1941 toimintansa aloittaneen uuden voimalaitoksen Uimalanniemen puoleiselle sivulle rakennettiin kalahissi, jota käyttäen arvokalat saattoivat siirtyä Leppäveden puolelle. Kalahissi nostettiin määrätunnein. Kalahissin noustessa iltaisin klo 21 paikalle kokoontui 1940-1960-luvuilla nuorisoa tapaamaan toisiaan. 

Kalarintie

Sammallahdessa sijaitseva Kalarintie on saanut nimensä SOK:n naulatehtaan johtajana 1943-1948 ja metalliteollisuuden teknillisenä johtajana (vuodesta 1954 teknillisenä johtajana) 1945-1958  toimineesta Reino Kalarista. Kalari kuoli SOK:n keskuskonttorin palon yhteydessä 1958.

Kasperintie

Nimi tulee Kasperi Pietilästä. 

Kaunisharju

”Kaunisharju nimen antoi äitini Anna Keinänen Nurmelantieltä. Hänen luonaan oli jonkin asian tiimoilta käymässä kunnan ’herroja’. He puhuivat Retuperästä, johon äitini sanoi, että tämä ei ole mikään ’retuperä’, tämä on Kaunisharju. Sen jälkeen siitä tuli Kaunisharju. Heidänkin mielestään se oli parempi nimi.” (Aino Honkonen)

Kellonperät

Kellonperät on Haapaheikkiin 1950-luvun alussa nimetty tieosuus. Tie sai nimensä Leo Turusesta, joka  rakensi 1950-luvun taitteessa rintamamiestalon alueelle. Ensimmäiset vuodet Kelloseppä Turunen toimi talonsa olohuoneessa. Tilan käytyä ahtaaksi Turunen siirtyi Vaajakosken keskustaan, jossa liike toimi vuosikymmenien aikana useammassa rakennuksessa. Sukupolvenvaihdos tapahtui 1974 ja Kelloseppä Turunen jatkoi toimintaansa vuoteen 2010.  

Kisailijat-patsas

Naissaaren aukiolla paljastettiin 2007 Juhani Saksan valmistama Kisailijat patsas. Patsashankkeen puuhatahona oli Vaajakosken Lions Club ry.

Kissasaari

Naissaari jakaantui kahdeksi osaksi, kun 1838-1848 saaren läpi kaivettiin venekanava. Kanavan pohjoispuolelle jäänyttä pientä saarta nimitettiin jo ”Salvesenin aikana” (1875-1916) Kissasaareksi. Oheisessa kartassa saarelle on annettu vaihtoehtoiseksi nimeksi Kanavasaari.

Kissakanava sai nimensä siitä, että saaren asukkailla oli takana hukuttaa ylimääräiset kissansa kanavaan. (Paavo Narinen)

Laukaan kunnan ja Jyväskylän pitäjän raja kulki 1940-luvulle saakka Naissaaren halki. Kissasaaressa Vaajakosken rannalla sijaitsi ennen voimalaitoksen rakentamista Rajakallio. 

Metsästys- ja kalastusseura Koukku ja Paukku rakensi 1959 Kissakanavaan kaksiosaisen kalankasvatusaltaan.

Salvesenin sahatoiminnan aikana 1870-luvulta 1910-luvulle Kissasaarta kutsuttiin myös Rimahelvetiksi. Sahan jätepuut kuljetettiin junavaunuissa Kissasaareen poltettavaksi. 

Kivilampi

Kivilampi ei ole erityisen kivinen. Nimi lammelle on hyvinkin voinut tulla siitä, että lammen keskiosassa on matalikko, jossa noin 50 cm:n syvyydessä on 5 x 5 m:n kokoinen laakea kivi. (Juhani Ruuska) 

Konskan metsä

Metsäaluetta, joka ilmeisesti sijaitsi osittain Naulatehtaan kohdilla, kutsuttiin Konskan metsäksi 1920- ja 1930-luvuilla. (Korvola) Nimi oli saatu Skånska Cementryckeriltä, joka urakoi vanhan voimalaitoksen rakentamisen. 

Konttisentie

Konttisentie on nimetty SOK:n mainos- ja tiedotuspäällikkönä 1957-1983 toimineen Eero Konttisen mukaan. 

Kukuntie

Kukuntien nimen syntyhistoria ei ole tiedossa, mutta siihen liittyy hyviä tarinoita.

Sana ”Kukku” on tarkoittanut aikoinaan pyöreähköä mäennyppylää. Kun maastoa miettii ilman puita katsottuna Janakanlahdelta ja toiselta suunnalta veneellä ja tieltä Nojosniemen suunnalta niin alue näyttää todella pyöreähköltä mäennyppylältä (Mäenpää Jouko, facebook Vaajakoski ryhmä 2019).

Rantahalmeen perheellä oli 1930-luvun lopulla ja sotien aikana Mustanlahden rannalla mökki nimeltä ”Kukku”. (Rantahalme Matti, sähköpostiviesti 2019)

1950-luvun puolivälin paikkeilla silloin vielä nimeämättömällä tiellä asusteli pariskunta, joka piti vuohia. Miestä kutsuttiin lempi-/ kutsumanimellä Kuku. (Teuvo Saarinen, facebook Vaajakoski-ryhmä 2019). 

Kukun selityksiä wikisanakirja: hieman, lisää (adverbi), reunojen yli, yli mitan kohoava osa jostakin, kukunta, pötypuhe, valhe (substantiiveja), hevonkukku vrs. hevonkakka (etymologia). 

Kulkurinkuusi

Miljoonatie kulki rautatien ylikäytävältä suoraan Varassaaren teollisuusalueelle päin ja kääntyi vähän ennen Varaslahtea Naissaaren suuntaan. Tien mutkassa, “Miljoonamutkassa”,  kasvoi suuri kuusi, “kulkurinkuusi”. nimeltään. Joulun ajaksi SOK laittoi kuuseen kynttilät ja risteysalueella pidettiin useita uuden vuoden juhlia. “Kulkurinkuusi” oli nuorison suosittu kohtaamispaikka. “Kulkurinkuusi”-nimelle ei ole tarkempaan selitystä. 

Kuorekallio

Siperiassa sijaitsevan Kuorekallion nimi johtuu siitä, että ennen uutta voimalaitosta virran suunta oli suoraan Kuorekalliota kohti. Tämä oli erinomainen kuoreenpistopaikka. Kun uusi voimalaitos valmistui, muuttui virran suunta ja Kuorekallio jäi tyveneen. Kuoreet siirtyivät virtaavimpiin paikkoihin. (Matti Rantahalme)

Kustula

Kustula sijaitsi Salvesenin aikaan Saltunlahden rannalla lautatapulirivistön viimeisen tapulin tienoilla. Nimensä paikka lienee saanut siitä syystä, että lautatapulien työntekijöillä oli tapana käydä suojaisessa paikassa tapulin takana tarpeillaan. (Matti Rantahalme)

Lapinsaari

Haapakosken yläjuoksulla sijaitseva Lapinsaari saattoi olla muinaisten lappalaisten leiri- tai/ja varastopaikka. Eräkaudella hämäläiset kulkijat ja seudulla vakituisemmin asuneet lappalaiset ovat ehkä kohdanneet toisensa saaren tuntumassa. 

”Lappinsaari” vuoden 1750 kartalla

Laurinniemi

?

Lemmensilta

Rautatien ylittävä silta, joka sijaitsi Koskenvuoren kohdilla. Nimi lienee annettu lemmiskelyn mahdollistavan syrjäisen sijainnin takia. 

Lepola

SOK kunnosti 1917 Ukonhonganvuorella sijainneesta Lepolan huvilasta henkilökunnalleen lomakodin. Samalla keskustasta Lepolaan rakennettiin 312 mtr pitkä ja 3 metriä leveä tie. Lomakodin käyttö jäi niin vähäiseksi, että sen toiminta lopetettiin jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Nimi jäi kuitenkin elämään. 

Leuha

Kanavuorelta löytyy useita paikkoja, joista voi katsella maisemia. Kalliokielekkeeltä, jota sanotaan Leuhaksi, avautuu maisema Jyväskylän suuntaan. Vaajakosken voi puolestaa ihailla pikku-Leuhalta. 

Molemmat ovat Kanavuoren luontopolun varrella.

Liekkilammet

Varaslahti ja Saunalahti muodostavat yhtenäisen vesireitin, jonka voi ylittää kahta siltaa pitkin. Toinen silta sijaitsee saaren pohjoispäässä Liekkilän kohdalla ja toinen silta, Sunmmassalmen silta, Varas- ja Saunalahtien yhtymäkohdassa. 1920-1940-luvuilla käytössä oli kolmaskin silta, jonka kautta siirrettiin muun muassa Varassaaren eteläpäässä sijainneen sahan lautakuormat mantereen laaneille.  

Summassalmen silta 

Vaajakosken Koukku ja Paukku ry on käyttänyt Saunalahtea ja osaa Varaslahdesta kalankasvatusaltaanaan. Alue on nimetty monikkomuodossa Liekkilammiksi, koska se koostuu kahdesta erillisestä toisiinsa yhteydessä olevasta lammesta.

Liekkilä

Varassaaren laella sijaitsi ”Salvesenin aikainen” suuri rakennus, jota käytettiin vuosien varrella postina, asuntona, kerhotilana ja kouluna. Vuonna 1935 rakennus nimettiin Liekkiläksi. Nimi symboloi paikkaa, jossa nuorisolle leimahtaa hyvien harrastusten liekki. Myöhemmin Liekkilä-nimi siirtyi SOK:n 1918 tulitikkuvarastoksi rakentamalle kiinteistölle. Myös uutta Liekkilää käytettiin monenlaisiin toimintoihin. Historiansa aikana rakennus toimi varastona, tehdastilana, konttorina, kouluna sekä liikunta- ja kulttuuritilana. 

Liisan koulu

Patruuna Salvesen rakennutti 1800-luvun lopulla Naissaareen koulurakennuksen. Koulua ryhdyttiin nimittämään Liisan kouluksi opettajana 1899-1916 toimineen Elisa Dahlbergin mukaan.

Linna

Alue on saanut nimensä 1900-luvun alussa (?) rakennetusta kaksikerroksisesta työläisten vuokratalosta. 

Linnan alueelle ryhdyttiin rakentamaan 1970-luvun alussa kerrostaloja. alueelle kohosi kahdeksan kolmikerroksista taloa ja kolme rivitaloa. 

Lintulenkintie

Lintulenkki on uittojen kettingeissä yleisimmin käytetty patenttilenkki, jonka ”lukko” muistuttaa lintua. (Puuhuolti.fi/uitto-opas/sanasto)

Luikuntie

Karsina, ”lokero”, joita erottelussa oli joka merkille tai merkkiryhmälle ja joihin erotellut puut ohjattiin. (Puuhuolto.fi/uitto-opas/sanasto)

Majuri Rosenbröijerin muistomerkki

Majuri Carl Christian Rosenbröijerille 1832 rakennettu hautakappeli Oravassaaressa Jääskelän tilalla.

Miljoonatie

Heti Haapakoskelle saapumisensa jälkeen SOK kunnosti paikallista tiestöä. Keväällä 1917 valmistui valtatie Vaajavirran yli johtavalta sillalta rautatien ylikäytävälle. Kansan suussa tie sai nimekseen Miljoonatie, mikä viittaa tiestä aiheutuneisiin kustannuksiin. 1960-luvun lopulla rakennetun rautatiesillan ja Vaajanvirralle johtaneen uuden tielinjauksen jälkeen miljoonatien nimi unohtui. Saunalahden rantaa myötäilevä tieosuus nimettiin Varassaarentieksi.

Mörtinmutka

Nykyään useimmiten kartoilla vain ”Mörtti”. Tulee todennäköisesti sukunimestä Mört, joka on särki ruotsiksi.

Naissaari

Naissaari ja Naiskoski on mainittu asiakirjoissa jo 1563 (Nissilä 1977, 534). Nais-alkuisia paikannimiä löytyy myös Hämeen rintamailta. Esimerkiksi Näsijärvellä sijaitsee Naistenlahti ja Pirkkalassa on kaupunginosa Naistenmatka. (Jouko Hillukka: Naistenmatka, Pirkkalan historiaa ja kotiseututietoa; Naistenmatka: Tarinoita nimen takaa Pirkkala-seura. Viitattu 5.4.2016) Nais-, Naisen-, Naisien- ja Naisten -alkuisia paikannimiä koko Suomessa on noin 150 (Kotimaisten kielten keskus). 

Eräiden arvelujen mukaan Hiisi-paikkojen lähistöltä löytyvät Nais-nimen johdannaiset liittyvät tabuun, jonka mukaan naisten on kierrettävä esihistorialliset hiidet (KM Koski, Mauno 1967: 178; Mallat, Kaija 2007: 53−64). Naissaaren osalta selityksenä saattaa olla uskomus, jonka mukaan Haapakosken haltija ei suvainnut maallisia naisia. Naisten oli siis noustava pois veneistä, ja miehet jatkoivat matkaansa koskea ylös. (netin keskustelufoorumi ”Muinainen Suomi”, hakusana Hiidenniemenmaa, nimimerkki Turiseva turkulainen, 2014) Vastaava tarina löytyy Pirkkalasta, jossa Naistenmatka -nimen kerrotaan liittyneen asukkaiden matkoihin Pirkkalan kirkolle. Naiset pelkäsivät Pyynikin Hiisiä eivätkä voineet ylittää Pyhäjärveä veneen kyydissä (Jouko Hillukka: Naistenmatka, Pirkkalan historiaa ja kotiseututietoa; Naistenmatka: Tarinoita nimen takaa Pirkkala-seura. Viitattu 5.4.2016). Samoin kerrotaan naisten poistuneen veneistä Naistenlahdella, kun teiskolaiset tekivät kirkkomatkoja Messukylään. (KM Mallat, Kaija 2007: 53−64). 

Naissaaressa veneistä nousseet naiset ohittivat Haapakosken tarinan mukaan kävelemällä Kana- ja Koskenvuorien rantoja pitkin ja vasta Koskenvuoren pohjoisimman niemen nokasta heidät poimittiin takaisin veneisiin. Niemenkärki oli nimeltään Naiskallio, toiselta nimeltään Hiidenvalkia. Naiset siis kävelivät Naissaaresta Naiskalliolle. Matkaa kertyi noin 3,5 kilometriä.

Vaihtoehtona on kerrottu, että naiset ja lapset jäivät kesäksi Naissaareen odottelemaan pohjoisemmaksi metsästämään ja kalastamaan lähteneitä miehiään. 

Naissaarta voi nimenä tulkita myös ilman uskonnollisia merkityksiä. Naiset ja mahdolliset muut ylimääräiset matkustajat ohittivat koskiosuudet maitse, jotta vene saatiin helpommin vedettyä koskien ohitse. Vaihtoehtona on esitetty mahdollisuus, että veneiden painoa kevennettiin vain alimman eli isoimman kosken ohituksessa. Tällöin naiset ja muut veneen vetoon osallistumattomat kulkijat olisivat matkatavaroineen siirtyneet Naissaaren päästä päähän. (netin keskustelufoorumi ”Muinainen Suomi”, hakusana hiidenniemenmaa, nimimerkki Suubaltti, 2014)

Erään selityksen mukaan Naissaari on saanut nimensä Naiskosken mukaan, joka oli saaren ohittavista koskista se pienempi ja helpommin soudettavissa (Nissinen 1977, 534). Nais-sanaa käytetään tässä yhteydessä kieliopillisena pienennysmuotona eli diminutiivina. Kaisa Mallatin arvion mukaan (Naiset rajalla: Kyöpeli, Nainen, Naara(s), Neitsyt, Morsian, Akka ja Ämmä Suomen paikannimissä, väitöskirja, Helsingin yliopisto 2007) Nais-alkuisissa sanoissa, samoin kuin Neitsyt-, Akka- ja Ämmä-alkuisissa sanoissa, korostuu aineiston kaksijakoisuus. Niissä on sekä vanhoja, huomattavien luonnon ja rajapaikkojen nimiä, että nuoria, vaatimattomien asumusten, pienten viljelysten ja hyödyttömien suolampien nimiä. Tai kuten Haapakoskella, pienen kosken nimi. Mallat arvelee, että tällainen paikannimien jakauma voi heijastaa kulttuurista murrosta, jonka seurauksena naisen asema yhteisössä on muuttunut. Mallatin arviota myötäillen voisi päätellä, että Haapakosken Naissaari, joka nimenä mainitaan jo 1500-luvulla, liittyisi todennäköisemmin huomattavaan tapahtumapaikkaan kuin vaatimattomaan luonnonilmiöön.  

Modernein tarina saaren nimen synnystä liittyy James Salveseniin, joka saaren nähtyään totesi, että ”Very nice island !”.  Hauska tarina ei ole mahdollinen, sillä Naissaaren nimen tiedetään olleen olemassa jo monta sataa vuotta ennen Salvesenia. 

Neiterinsaari

?

Nojosniemi

Erään selityksen mukaan nojos tulee vanhan viron kielessä olevasta nugis-sanata. Nugis tarkoittaa näätää. 

Näkäntie

Näkkä oli yleensä nuori ensikertalainen uittopoika, joka laitettiin niputuskoneelle oikomaan niputettavaa tukkisumaa. Yleinen pilailun aihe oli laittaa näkkäpoika hakemaan pajalta lintulenkin avainta. (Matti Rantahalme)

Opinsaunan kiuas

Isossa Haapasaaressa sijaitseva Opinsaunan kiuas on Jyväskylän seminaarin oppilaiden vuosittainen juhlapaikka 1864-1937. Ensimmäisenä vuonna kesälomaltaan palanneet seminaarin oppilaat tekivät veneretken Päijänteelle ja saapuivat Haapaniemeen. Aikansa kuluksi he vierittelivät kiviä järveen. “Sitten muutimme kurssia ja aloimme voimain koetuksen, ken suurimman kiven jaksaa siirtää korkeimmalle kunnaalle”. Tuloksena oli kivikasa, joka ristittiin seminaarin muistopatsaaksi. Vuosittain kesäkuun alussa seminaarilaiset saapuivat veneillä ja myöhemmin laivalla Haapasaareen ja jokainen juuri valmistunut opettaja kantoi kivensä muistomerkkiin. Kiviin hakattiin nimikirjaimet ja tilaisuutta juhlistettiin pitämällä puheita ja nauttimalla hyvää ruokaan ja viiniä. 

Seminaarin senioriyhdistyksen Jyväskylän Jyskyjen aloitteesta perinnettä elvytettiin 1978 ja muistomerkki sai nimen “Opinsaunan kiuas”. Muistomerkki luovutettiin Jyväskylän maalaiskunnalle. Muistolaatassa on teksti:” Vaeltaja sano Suomelle, että sen nuorison parasta me harrastimme”.

Paloniemi

Naissaaren eteläkärkeä ryhdyttiin nimittämään Paloniemeksi sen jälkeen, kun SOK 1936 rakensi niemeen palotornilla varustetun paloaseman.   

Paskalanmäki

Naissaari oli Haapakosken sahayhdyskunnan keskus 1900-luvun alkuun saakka. Saarella sijaitsi useita asuintaloja ja niihin liittyviä piharakennuksia. Ulkohuussi tarvittiin jokaisessa taloudessa. Saaren mäkeä ryhdyttiin jossakin vaiheessa nimittämään Paskalanmäeksi. Nimi liittyi joko ulkohuussien näkyvään sijaintiin mäellä tai johonkin sattumukseen. 

Erään tarinan mukaan nimi on peräisin 1800-luvun lopulta, jolloin Salvesen rakennutti saaren keskelle kaksi rakennusta. Toisesta tuli työläisille asuintalo ja toisesta Kakola, pahantekijöille tarkoitettu putka. Vähän ennen rakennusten valmistumista joku oli käyttänyt asuinrakennusta ulkohuoneenaan. Seuraavana aamuna talo nimettiin ”Paskalaksi” ja mäestä tuli ”Paskalanmäki”. (Saksa Juhani, Vaajakosken paikallisnimien synnystä, Jyv mlk:n kulttuurilautakunnan Tallennoksia-monisteessa 1977,5) Tarinaa puoltaa se, että joissakin muistelmissa mäestä on käytetty nimeä Kakolanmäki (Virtanen Ida). 

Paskalanmäen nimen myötä puheissa nimitettiin joskus koko Naissaarta Paskalan saareksi. Kalle Kari on kertonut seuraavaa: Vuoden 1916 huhtikuussa isolla sillalla minua vastaan tuli Hellman-niminen mies, joka kysyi olenko paikkakuntalaisia. Vastasin, että kyllähän minä olen, asun tuossa Paskalansaaressa. Ai jaaha, vastasi Helman ja jatkoi: Ei se enää ole sen niminen, se on tästä lähtien Naissaari. Hellman oli saapunut tutustumaan Haapakoskeen paikkakunnan uuden isännän SOK:n edustajana.  (Juhani Saksa, Tallennoksia 1976, 58)

Paskalanmäki säilyi pitkään nimenä ihmisten puheissa, vaikka asiallista sisältöä sille ei saarelta enää SOK:n aikana löytynyt. Nimen käyttöä paheksuttiin viimeistään 1930-luvulla, jolloin saaren laelle rakennettiin paikallisjohtajille kaksi funkistyylistä insinööritaloa. 

Paskalanmäki ei ollut Naissaaren mäen virallinen karttoihin merkitty nimi, mutta ”kansan suussa” nimitys tunnettiin yleisesti. Naissaaren nimistöä uusittiin 1980-luvulla ja tuolloin paikkakuntalaisilta kyseltiin mielipiteitä mäen laella olevan aukion nimeksi. Vanhempi väki kannatti Paskalanmäen nimeä ja nuorempien mielestä Salvesenin aukio oli parempi. Nuorempien esittämä vaihtoehto otettiin käyttöön. Nimeämistä voitiin perustella myös sillä, että 1984 saaren laelle pystytettiin patruuna Salvesenin muistomerkki. 

Pitkän Pytingin asukkaiden huussit Paskalanmäen kupeessa. 

James Salvesenin veljen Christianin pojan pojanpoika Alastair Salvesen tutustui 1995 Naissaaren laella sijaitsevaan James Salvesenin muistomerkkiin. 

Patruuna Salvesenin muistomerkki

Patruuna Salvesenin reliefi Naissaaren laella. Taiteilija Pauli Koskisen suunnitteleman veistoksen pystyttivät 1984 yhteistyössä vaajakoskelaiset järjestöt ja Jyväskylän maalaiskunta.

Poikala

SOK rakensi 1920 nuorille poikamies-toimihenkilöilleen asuntolan, jota ryhdyttiin kutsumaan Poikalaksi. Myöhemmin Poikalassa asui myös tyttöjä. Lautarakenteisessa rakennuksessa oli 20 asuntoa ja juhlasali.  Poikala purettiin 1983. 

Poikalan viereiselle mäelle valmistui 1918 kolme (vai neljä) rakennusta tehtaanhoitajien ja osastopäälliköiden asunnoiksi. Jyrkkäkattoisiin rakennuksiin tehtiin kaksi avokuistia, toinen päätyyn ja toinen julkisivulle. Poikalan nimeämisen jälkeen johtajien asuinaluetta ryhdyttiin kutsumaan Poikalanmäeksi.  

  Poikala. (Ikkelä-Kosken kuva facessa 2020)

Pujottelumäki

Vuosina 1943-1944 Savonmäen rinteelle raivattiin syöksyhiihtorata. Vaajakosken Terä järjesti 1960-luvulle saakka mäessä jäsenten välisiä kilpailuja, yhtenätoista peräkkäisenä vuotena piirinmestaruuskilpailut ja myös kansallisia kilpailuja. Aikaa otettiin sekundaattorilla. Ylhäällä näkyi lähettäjä, joka antoi kädellä merkin alhaalla olleelle ajanottajalle. “Savonmäen lasketturinteen yhteydessä ei ollut rakennelmiä. Sukset jalassa tamppaamalla mentiin ylös ja suksilla mäki myös tampattiin kovaksi. Suksissa ei ollut laukeavia siteitä: siteen takana oli rauta ja lenkillä suksi sidottiin jalkaan kiinni. Alkuaikoina syöksyä laskettiin tien yli Tölskän rinteeseen. Tiellä ei tuohon aikaan kulkenut autoja, pari hevosta silloin tällöin. Myöhemmin kurvattiin tien varteen” (Jorma Kyllönen).

Puutteenlaakso

Unnukantien ja Viistotien väliin jäävä Kellonperien laakso Urheilutien varrelta kirkolle päin katseltuna talojen rakennusaikaan 40- ja 50-luvuilla (Anne-Marika Turpeinen). Osa Haapaheikin rintamamiesasuntojen aluetta.

Pitkä Pytinki 

Pitkä Pytinki rakennettiin ilmeisesti jo 1870-luvulla sahatyöläisten rivitaloksi. Sahanpuoleisessa päädyssä sijaitsi isompi kolmen huoneen asunto, jonka yhteydessö oli myös vinttikamari. Toisessa talon päädyssä oli kaksi yhden huoneen asuntoa. Muissa asunnoissa oli keittiö saaren puolella ja kamarin ikkunat rantaan päin. Asuntoihin pääsi rakennuksen läpi johtavien käytävien kautta. Pitkän Pytingin 24:ssä huoneessa asui 12-14 ruokakuntaa, joissa asukkaita oli yhteensä ehkä noin 70. Pitkä Pytinki purettiin 1950-luvun lopulla. 

Pitkää Pytinkiä nimitettiin myös tavarajunaksi. Mielikuvan tavarajunasta antoi rakennuksen katto, joka oli tehty kolmesta eri osasta.

Pyhäsaari

Pyhäsaaressa on kolme pronssikaudenaikaista (1500-500 eaa.) lapinrauniota.

Raennontie

Viljo Raento toimi SOK:n rakennusosaston johtajana 1857-1976.

Rahkosentie

?

Reinontie

Sammallahdessa sijaitsevan tien nimi. Katso Kalarintie. 

Retuperä 

Kaunisharjun alarinnettä  kutsuttiin ennen alueen kaavoittamista Retuperäksi. Retuperäntie nousi Lepävedentieltä ylös mäkeen  … ja jatkui Kukuntienä … vai korvasiko Kukuntien osan Retuperäntiestä…. Ja oliko vain Retuperä, ei Retuperäntie. Kuvassa Airi Häkkinen palaamassa polkupyörällä Retuperältä.

Riihimännikkö

Riihimännikkö sijaitsi miljoonatien yläpuolella entisen SOK:n pääkonttorin tienoilla. Riihimännikössä järjestettiin juhlia. 

Rimahelvetti

Katso Kissasaari. 

Ristikorpi

Ristikorven ja Ristikorventien pohjoispuolella Haapalammen rannalla on kartoissa asuinpaikka nimeltä Ristiaho. Voiko näillä nimillä olla keskenään jotain tekemistä? Onko alueella ollut esim. joku olennainen kulkureittien risteyskohta tai muu risti, jonka mukaan korpi ja aho on nimetty?

Rätykkä

Rätykkä sijaitsee Tölskän ja Janakan rajamailla Leppäveden rannalla virran itärannalla. Liittyyköhän nimi paikalla olleeseen rastaskantaan vai melko synkkään ja kosteaan kanjoniin mäkien välissä? (Hemmo Huotarinen)

Päijänne 

Päijänne on ollut Keski-Suomeen etelästä saapuneiden ihmisten tärkein kulkureitti. Päijänne-nimen arvellaan olevan yksi Suomen vanhimmista paikannimistä. Sanan alkuperästä ja alkuperäkielestä ei varmuudella tiedetä. Kirjallisissa lähteissä ensimmäinen maininta, ”Peijnde”, on vuodelta 1472. 

Päijät-Häme-wikissä kerrotaan Päijänne-nimestä seuraavaa: Sysmässä tunnetaan paikka nimeltä ”Päijätsalo”, jolla saattaisi olla yhteys Päijänteeseen. Nimi perustuisi silloin ”päijätä” verbiin, joka tarkoittaa varoittamista. Tällöin nimen taustalla olisivat karjalaisten ja hämäläisten vihollisuudet 1000-luvulla, jolloin varoitusmerkit ovat kulkeneet Päijätsalon kautta. Päijänne saattaisi olla lyhennelmä sanasta ”pääjänne”, mikä myös kuvastaisi vesistön merkitystä kulkureittinä. Useat seikat toisaalta viittaavat siihen, että nimitys voisi olla lappalaista perua ajalta jolloin lappalaisasutusta oli vielä Keski- ja Etelä-Suomessa. Saamen kielessä sana ”pajan” (päjän) tarkoittaa ukkosta, toisaalta taas ”paijane” merkitsee kohoamista tai nousemista. On myös mahdollista, että nimi on peräisin ajalta ennen saamelaisia, ja se voisi olla jostakin Itämeren alueen kielestä lainattu,

Savonmäki 

Savonmäki on saanut nimensä mäen ensimmäisestä vakituisesta asukkaasta Kalle Savosesta, joka muutti 1890 perheineen mäkeen Pellonpääntalon vuokramaalle asumaan (Ida Virtanen muistelee kirjassa: Patruuna Salvesen ja Haapakosken sahamiehet 2001, 50). 

Sallinsaari

Varassaaren itäreunalla sijaitsevan Sallinsaaren nimen alkuperästä ei ole tietoa. Nimi saattaa liittyä johonkin saaren tienoilla asuneeseen Salli-nimiseen ihmiseen. Sallinsaari ei ole enää saari, sillä saaren ja mantereen välinen alue täytettiin 1960-luvulla. Täyttöaineena on mahdollisesti käytetty 1966 tulipalossa tuhoutuneen Sokopan-lastulevytehtaan jäännöksiä.  

Salomonintie

Tien varrella asuivat Pellonpääntalon mäkitupalaisina Salomon (s. 1866) ja Josefiina (s. 1870) Oksanen 1895-1912.

Saltunlahti

Saltunlahden nimen syntyhistoria ei ole tiedossa. Nimen taustalla voi hyvin olla henkilö, jonka nimi tai lempinimi oli Salttu. Saltunlahden lisäksi lahtea nimettiin joissakin kartoissa Sotkunlahdeksi tai Suvannonlahdeksi. Saltunlahti säilyi kuitenkin lahden nimenä. 

Saltunlahti on vanha nimi ja oletan sen liittyvän alueen alkuperäiseen asukkaaseen. Suvannonlahti ilmestyi karttoihin vasta uuden voimalaitoksen valmistumisen jälkeen. Samoihin aikoihin perattiin kosket, jolloin muodostui selvä suvanto. Nimi lienee SOK:n antama. (Matti Rantahalme)

Kartat: 1922

Sampoharju

Ukonhonganvuoren ja Savonmäen välissä sijaitseva Sampoharju oli 1900-luvun alkuun saakka lähes asumatonta seutua. Muutamia rakennuksia saattoi olla harjun yli Jyväskylään kulkeneen kärrytien varrella. Vanhoista kartoista Sampoharjun nimeä ei löydy, ja muissakaan asiakirjoissa nimeä ei tiettävästi ole ennen 1800-luvun loppua käytetty. Paikallisten ihmisten puheissa Sampoharjun nimellä saattaa olla pitkätkin perinteet tai sitten mäki nimettiin Sampoharjuksi vasta 1800-luvun lopulla, jolloin Haapakosken keskusta alkoi laajenemaan Naissaaren seudulta mäelle päin. Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Sampo-alkuiset nimet heijastelevat kansallisromantiikan vaikutusta. Tämän mukaan voitaisiin olettaa, että mäki on saanut nimensä vasta1800-luvun lopulla.

Kirjallisissa lähteissä Sampoharjusta on löytynyt vain muutama maininta. Ensimmäisen kerran nimeä käytettiin 1897, jolloin jyväskyläinen kauppias Fredrik Thure Wessman (1854-1932) perusti haaramyymälänsä (1897-1909) Haapakosken Sampoharjulle. (Kansallisarkisto, Laukaan kihlak. henkikirj. ark., Jyväskylän pitäjän yhteiset henkikirjat, Bba, Laukaan kihlak. kruununv. ark., toiminimiluettelo 1896-1918, Ba:2) Vuoden 1900 henkikirjatietojen mukaan Wessman omii Sampoharjun mäkituvan.  Vuonna 1924 Sampoharju mainitaan SOK:n tehtaiden kertomuksissa, jossa todetaan, että paha asuntopula hellitti, kun Sampoharjun mäelle valmistui kevättalvella 54-huoneinen työväen asuntorakennus.  Kyseessä oli Haapatien varrella sijaitseva Vaajakosken keskusta-alueen ensimmäinen kerrostalo.

Sampoharjun nimi jäi unohduksiin, kun mäestä ryhdyttiin käyttämään nimeä Wesmanninmäki. Siitä ei ole tietoa, milloin uusi nimi otettiin käyttöön. Voidaan olettaa, että aikaisintaan 1920-luvun lopulla, koska vielä 1924 kerrostalon valmistelun yhteydessä puhuttiin Sampoharjusta. Nimenä Sampoharju otettiin uudelleen käyttöön 2018, jolloin mäellä aloittivat toimintansa Sampoharjun terveysasema ja ryhmäkoti. 

Savutuvan Apaja

Marjatta ja Markku Apponen ostivat 1977 urheiluseura Jyväskylän Weikkojen omistaman Kultala-nimisen kesänviettopaikan ja rakensivat alueelle talonpoikaiskulttuuria esittelevän pihapiirin. Paikka sai nimekseen Savutuvan Apaja. Kalliosalin valmistuttua 1989 asiakkaita Apajalle mahtui 200. Vuoden 1992 matkailumessuilla Savutuvan Apaja valittiin “vuoden 1991 parhaaksi retkikohteeksi Suomessa”.

Sexvägen Sex

Veikko Partanen järjesti joskus 80-luvulla kotonaan Kuusitie kuudessa Omenakukkajuhlat. Vieraaksi saapui Osuuskauppa Vaajalan markkinoinnista vastannut Aimo Lassila, joka oli keksinyt persoonallisen lahjan Partasen perheelle. Hän toi mukanaa kyltin “Sexvägen Sex”. Kyltti kiinnitettiin juhlavasti paikoilleen tapahtuman yhteydessä. 

Jyväskylän ja Jyväskylän maalaiskunnan kuntaliitoksen jälkeen Kuusitien nimi muutettiin Lehtikuusentieksi. Tämä johtui siitä, että kaupungin alueelle oli toinenkin Kuusitie. Sexvägen Sex-kylttiä ei nimenmuutoksen yhteydessä kuitenkaan poistettu.

Siperia

Patruuna Salvesenin mäntysahalla oli lautatarhoja lähiympäristössään. Kauimmainen lautatarha sijaitsi Hupelin suunnalla virran rannalla. Lautatarhan etäisyydestä johtuen sitä ryhdyttiin nimittämään Siperiaksi.

Kun lautatarha jatkui ja jatkui, sanottiin: On niin kuin Siperia! (August Stark)

Siperian lautatarhaa.

Sulunperä

1920-luvun kartalla Sulunperän alueella on samanniminen asuinpaikka, joka on voinut saada nimensä Kangaslammen eteläpuolella olevan Sulku-nimisen asuinpaikan suunnasta katsottuna eli sieltä nähden se on ollut ”perällä” Sulun takana. Linnuntietä matkaa Sulun ja Sulunperän välillä on noin 2,5 km. Vanhalla kartalla Sulusta tulee Väärämäen sivuitse polku Sulunperälle, eli näillä asuinpaikalla on ollut metsän poikki yhteyksiä. Sulku ja Suluntie ovat Kangaslammen eteläpuolella paikanniminä edelleen.

Summassalmi

Saunalahdelta Varaslahdelle kaivettu salmi, jonka yli menee tie Varassaaren teollisuusalueelle. Erään selityksen mukaan salmi kaivettiin auki, koska Vaajakosken vanhan voimalaitoksen alapuolelle laskemat jätevedet kulkeutuivat Saunalahteen, jonka rannalla oli SOK:n paikallisjohtajan asunto (Matti Rantahalme). Summas nimelle ei ole löytynyt selitystä. 

Suvannonlahti

Katso Saltunlahti.

Taavetintie

?

Talsanniemi

?

Taidesaari

Varassaari on saanut uuden nimityksen taidesaari. 

“Taidesaari; yhteisö, mielentila, ajatus siitä että taide kuuluu kaikille. Perustajat ovat Varassaaren tehdasrakennuksissa työskenteleviä taiteilijoita. Taidesaari nimenä otettu käyttöön huhtikuussa 2022 kulttuuritapahtuman perustamisen myötä. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä Varassaari löydettiin uudestaan tämän tapahtuman myötä.” (Niina Vehmaa)

Tikstaalintie

Tikstaali on uitolla käytetty yksi tai useampi puinen maahan juntattu puomikiinnike (puuhuolto.fi/uitto-opas/sanasto).

Täkkimiehentie

Nimi tulee kansimiehestä: hinaajan tai laivan kansialuetta nimitettiin täkiksi (Jarno Hurmerinta).

Tölskä

Tölskä-sanan alkuperälle ei ole löytynyt selitystä. Vaajakosken Tölskä lienee myös ainoa Tölskä-niminen paikka Suomessa.  Helsingissä Töölönlahtea tosin on nimitetty Tölskäksi (Kielipankki: Slangipaikannimet, Pakilan yläaste). 

Tölskää on kutsuttu myös Tölskänharjuksi ja Tölskänniemeksi. Tällöin niemellä on tarkoitettu nykyisiä Tölskän ja Janakan alueita yhteensä tai pienempää niemeä radan tuntumassa. 

Tölskä rakennettiin pientaloalueeksi aravarahoituksella ja SOK:n tuella 1950-1960-luvuilla. Aiemmin taajama-asutusta Tölskän seudulla oli vain radan ja rannan välisellä alueella. Tölskän mäellä sijaitsi muutamia taloja. 

Rautatien ja Haapakosken rannan väli oli vielä 1920-1930-luvuilla tiheään rakennettu. Sodan jälkeisen asuntorakentamisen aikana rannan taloista luovuttiin. Jäljelle ei ole jäänyt yhtään rakennusta. 

Uimalanniemi

Naissaaren viereinen niemi Leppäveden puolella oli sahateollisuuden aikana (1820-luvulta 1910- luvulle) sahaukseen menevien tukkien säilytyspaikka. Vuonna 1932 SOK:n toimesta niemen päähän valmistui uimalaitos ”työväestöä ja henkilökuntaa varten”. Tämän jälkeen alue nimettiin Uimalanniemeksi. Uusi uimalaitos Uimalanniemeen valmistui 1949 niemen Saltunlahden puoleiselle laidalle. Uutta kahden laiturin ja 10 metrisen hyppytornin uimalaa sanottiin ”Keski- Suomen tasokkaimmaksi uimalaksi”.

Vuonna 1949 valmistuneessa uimalassa oli pukukopit ja kymmenen metrin hyppytorni. Kuva SOK:n kokoelmista.

Ukonhonganvuori 

Nykyisin Lepolanmäeksi tai Kirkonmäeksi kutsuttu alue oli entiseltä nimeltään Ukonhonganvuori. Ukonhonganvuori on saattanut liittyä Ukko-jumalan palvontaan tai se vain viittaa mäellä kasvaneeseen suureen honkaan. Ukko-nimeä on käytetty monessa paikassa. Esimerkiksi Palvajärven länsirannalla sijaitsee Ukonvuori. 

SOK:n tekemässä vuoden 1949 asemakaavassa ehdotettiin Ukonhonganvuoren alueella teiden nimiksi ”Ukontietä” ja ”Hongantietä”. Nimiä ei kuitenkaan otettu käyttöön. Vesmannintien jatkeena olevan tien nimettiin Lepolantieksi ja mäestä ryhdyttiin käyttämään nimeä Lepolanmäki. Ukonhonganvuoresta ei kartoille jäänyt muuta mainintaa kuin Ukonhongan tila osoitteessa Harjutie 8.

Unnukantie

Jyväskylän maalaiskunnan kaavoitustoimi on nimennyt tien tien varrella asuneen hammaslääkäri Unnukka Suutarin mukaan.

Urheilutalo

Jyväskylän maalaiskunnan kaavoitustoimi on nimennyt tien tien varrella asuneen hammaslääkäri Unnukka Suutarin mukaan.

Vaaja

Vaaja tarkoittaa maahan pystytettyä paalua ja suitsemiseen käytettyä kiilaa. (Suomisanakirja.fi) Vaajakosken nimeämisessä kyse on ilmeisesti ollut kosken pohjaan hakatuista pystypuista, joiden varaan kiinnitettiin kalapyydyksiä kuten katiskoja, rysiä ja mertoja. Vaajakosken nimen historiasta ei ole tarkempaa tietoa, mutta voidaan arvailla, että Haapakosken alimman koskiosuuden vasenta haaraa ryhdyttiin nimittämään Vaajakoskeksi siinä vaiheessa, kun kalastus koskessa vakiintui.

August Stark (s. 1881) muistelee: ”Kalastus virralla (1800-luvun lopulla) oli täysin vapaata ja jokainen kalasteli omiin nimiinsä. Vaajassa sitä vastoin kalastusoikeus oli vain muutamalla talollisella ja Salvesenilla. Syksyllä Vaajaan laitettiinkin lohimertoja juuri siihen aikaan, kun lohi nousi ylös kutemaan ja saaliit olivat runsaat. Se oli väärin ja yleinen mielipide tuomitsi sen jo silloin. Samoin ottivat talolliset kutuaikana Vaajan alta siikaa ihan venelasteittain. Kun kaupungin herrat perustivat kalastusyhdistyksen tuli Vaajan yläpuolella ja keskikoskessa kalastaminen heidän yksityisoikeudekseen.”

Haapakosken kylän nimi muutettiin 1920 Vaajakoskeksi, koska Pieksämäellä radan varrella sijaitsi toinen Haapakoski, mikä sotki postin kulkua. 

Pasi Hantusen taloa kutsuttiin Vaajalaksi. Se sijaitsi tukkirännin suusta noin 30 metriä naulatehtaan nurkalle. (Salonen Otto, s. 1890) Kosken länsirantaa kutsuttiin Vaajan puoleiseksi rannaksi. (Saksa Juhani, Tallennoksia 1976, 13)

Vuonna 1918 SOK perusti Haapakosken Osuusliikkeen, jonka nimi muutettiin vuoden 1921 alusta Vaajakosken Osuusliikkeeksi ja 1946 Vaajalaksi. (Osuusliike Vaajala r.l., 30-vuotiskertomus 1918-1948, 38) 

Vuonna 1949 Vaajakoskelle perustettiin partiolippukunta Vaajan Valppaat. 

Vapaana kuohuva Vaajakoski.

Vaajakoskeen 1921 valmistunut voimalaitos tuotti sähköä tehtaille ja asukkaille vuoteen 1941 saakka. Tuolloin Naiskosken puolelle valmistui ns. uusi voimalaitos. Vaajakosken viereen kaivettuun uomaan rakennettiin 1990-1993 Keitele-Päijänne-kanavan alin sulkuportti. 

Vaajakoski-monumentti

Kuvanveistäjä Juhani Saksan veistämä Vaajakoski-monumentti valmistui 1993. Jyväskylän maalaiskunta vastaanotti teoksen SOK:lta ja Keskimaalta S-Market Vaajalana avajaisten yhteydessä 1994. Vuonna 2023 teos pystytettiin uudelleen Vaajavirran puistoon.

Vaajalinna

Vaajalinna oli Haapaheikkiin 1937 valmistunut suojeluskuntatalo. Rakennus on kooltaan 13 metriä leveä ja 29 metriä pitkä kaksikerroksinen, etupäässä harjoitustaloksi aiottu. Alakerrassa sijaitsee tilava eteisaula, kooltaan 5 x 14 metriä, varsinainen juhlasali, joka on suuruudeltaan 8 metriä leveä ja 18 metriä pitkä, kansliahuone, vahtimestarin huone ja ajanmukainen keittiö, johonka on hankittu erikoinen keittiökalusto. Juhlasali tullaan myöhemmin jakamaan kolmeen pienempään huoneeseen. Yläkerroksessa sijaitsee 5 metriä leveä ja 18 metriä pitkä Sali, jota talvella voidaan käyttää pienoiskivääriratana, lottien majoitushuoneena ja ravintolahuoneena. Viimeksi mainittua käyttöä varten on yläkertaan laitettu keittiöstä johtava hissi, jolla voidaan nopeasti ja häiriöttä nostaa ravintolatarvikkeet. (KSML, 16.5.1937)

Sodan jälkeen Vaajalinna toimi Jyskän kansakoulun sivutoimipisteenä. Siellä järjestettiin myös liikunta- ja nuorisotoimintaa sekä pidettiin käräjiä. Rakennus purettiin 1980-luvun lopulla.

Vanha naulatehdas

SOK:n naulatehdas valmistui Vaajakoskelle 1939. Tehdas tyhjeni SOK:n toiminnoista 1984. Jykesin (Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö), Jyväskylän maalaiskunnan ja SOK:n yhteishankkeena tehtaasta muodostettiin 1986 teollisuustalo, jossa toimi 1987 34 yritystä, jotka työllistivät yli 200 henkilöä. Rakennuksen nimeksi muutettiin vuonna 2017 Vanha Naulatehdas – Yritystalo.

Varassaari

Tarinan mukaan Varassaari oli hämäläisten ja lappalaisten väliseen turkiskauppaan liittyvä markkinapaikka. Kerrotaan, että pirkkalaeset ja lappalaeset yöpyvät teällä ja varastivat toestesa nahkoja ja siitä sae soar nimen ja käräjiä käötiin käräjäkivillä.  Arveluja on myös nimen yhteydestä kalavarkauksiin.  (netin keskustelufoorumi ”Muinainen Suomi”, hakusana hiidenniemenmaa, nimimerkki Turiseva turkulainen, 2014; Nissilä 1976, 544)

Toisen tarinan mukaan saari toimi välivarastona muinaisilla kalastus- ja metsästysretkillä. Varastoa tarkoittanut vara- sana sai jatkokseen saari-sanan, jolloin saari sanan ensimmäinen konsonantti sulautui vara-sanan loppuun. Kuin kiikkustuoli. (E. Sofia 27.3.2011; Muinainen Suomi, paikannimiketju)

Arvauksena on esitetty vaihtoehto, että saari olisi ensin ollut nimeltään Varissaari, josta se yhden kirjaimen vaihduttua muuttui Varassaareksi.

Varpparintie

Varppari eli varppaaja on  tukkilauttojen vetämiseen tarkoitettu alustyyppi. Varppaajan apuvene, jona toimi yleensä soutuvene, kuljetti aluksen ankkurin kauas varppaajasta sen tulevaan kulkusuuntaan. Ankkurin laskun jälkeen varppaaja veti itsensä ankkurinsa luokse ankkurivinssiä käyttäen, jonka jälkeen apuvene lähti uudelle matkalle kohti seuraavaa määränpäätä.

Vattaansuontie

Vattaansuontien kohdilla ollut kuvattu Vattaansuo. Suo näkyy vielä vuoden 1963 peruskartalla. Vat(t)aa on sännöllinen murrevastine sanasta “vataja” eli luhta. Wikipedian mukaan “luhta eli vataja on tulvavaikutteinen suo, joka sijaitsee vesistön vaikutuspiirissä. Vattaansuo ei sijainnut vesistön läheisyydessä, mutta on voinut hyvinkin saada nimensä vatajasta.

Velkapohja

?

Vesmanninmäki

Vesmanninmäki (entinen Sampoharju) on saanut nimensä jyväskyläisestä liikemiehestä Fredrik Thure Wessmannista (1854 – 1932), joka perusti 1897 sekatavarakaupan Haapakoskelle. Wessman myi 1909 kauppansa kaupanhoitajana toimineelle Waldemar Raideenille, joka puolestaan myi 1914 kauppakiinteistön Emeljan Voroninille.  

Veteraanipuisto

Paikalliset veteraanijärjestöt perustivat 1991 Vaajakosken rannan tuntumaan Veteraanipuiston, johon pystytettiin Vaajakosken sotien veteraanien muistoksi haupitsi. 

Vorokintie

Vorokki (ven.) eli käyntikela (suom.) on tukkinippujen kasaamisessa käytetty hevos– tai ihmisvoimin toimiva pystykela, varppauslaitos. (Puuhuolto.fi/uitto-opas/sanasto)

Vorokkimäki

Siperian lautatarha-alueen rannalla ennen Kuorekalliota oli Antin ranta. Siellä oli 1900-luvun taitteessa Salvesenin höyrykäyttöinen höyläämö. Mäkeä nimitettiin Vorokkimäeksi. Nimi johtui siitä, että puiden siirtelyssä mäkialueella käytettiin vorokkia.  Sotien jälkeen nimeksi on tullut Hippavuori. (Matti Rantahalme)

Wanha Woimala

SOK rakensi voimalähteekseen Naiskoskeen voimalaitoksen, joka  valmistui 1921. Tehtaiden energiakulutuksen lisääntyessä vanha voimala kävi pieneksi ja uusi voimala rakennettiin Naiskoskeen 1939-1943. Vanhan voimalan teho oli 550 kW ja uuden 3300 kW. Voimalakäytöstä poistamisen jälkeen Vanhaa Voimala toimi varastona. 1950-luvulla siihen suunniteltiin SOK:n kerhon perustamista. 1990-luvun alussa Vanha Voimala kunnostettiin näyttely- ja juhlatilaksi. 

Äijälän maaosuuskunta

Ennen poistumistaan Haapakoskelta patruuna Salvesen halusi tukea entisiä työntekijöitään perustamalla 1914 Äijälän maaosuuskunnan. Maaosuuskuntaan liittyi 50 työläistä perheineen sekä alueella jo asuneet neljä torpparia ja kuusi mökkiläistä. Osuuskunta toimi sääntöjensä mukaisesti 25 vuotta (1916-1941). 

Kartta maaosuuskunnan palsta- ja metsätiloista 1930-luvulla. 

Äimäjärvi

Katso Asmalampi.

---

Sanakirja halutaan koota mahdollisimman kattavaksi. Siksi käännymme vaajakoskelaisten puoleen ja pyydämme apua. Jos mieleenne tulee uusia paikannimiä, jotka mielestänne kaipaavat selittelyä, niin ilmiantakaa ne meille. Myös selitykset ovat tervetulleita.

Sanakirjan kommentointilomake 📩